Yläneen Korpijunkkarien historia

Partiotyön päämäärät olivat lippukunnan perustajan partiojohtaja (pj) Antti Haavion sanoin kuvattuna:

”Yläneen Korpijunkkarien tarkoituksena on toimimalla Varsinais-Suomen Partiopiirin paikallisena partiotoiminnan yksikkönä, tehdä jäsentensä keskuudessa partiotyötä ja näin kehittää heidän luonnettaan ja kasvattaa heistä ruumiiltaan ja sielultaan terveitä ihmisiä ja kunnon kansalaisia. Päämäärä on ylevä ja korkea, mutta siihen me pyrimme, jotta meistä kasvaisi sukupolvi, joka kunnioittaa Jumalaa ja jolle sanat koti ja isänmaa merkitsevät rehellistä työtä ja aherrusta yhteiseksi parhaaksi.”

Lippukunnan syntytarina

Syksyllä 1961 sana partio alkoi pyöriä salaperäisenä ja jännitystä lupaavana Yläneen poikien puheissa. Tämä johtui siitä, että aikaisemmin oli eräs partiopoika muuttanut Loimaalta Yläneelle. Tuolloin vasta 14-vuotias Mauri Järvinen toi mukanaan partioaatteen siemenen. Hänen johdollaan piharakennuksen vintille muodostui salaseura, Partioveikot nimeltään. Ensimmäiseen partiokoloon kiivettiin köysitikkaita pitkin ja sisään pääsivät vain ne, jotka tiesivät tunnussanan. Kaikkien saaavuttua paikalle tikkaat nostettiin ylös ja tuolla kynttilän hämärässä kylvettiin ensi kertaa Yläneen historiassa partioaate poikien sydämiin. Hämärä ja pölyinen ullakko kynttilöineen johti kylläkin siihen, että vanhemmat ja opettajat haistettuaan palaneen käryä lopettivat partiotoiminnan lyhyeen. Niinpä Yläneellä vuonna 1961 partio oli jonkin aikaa kielletty järjestö.

Ensimmäinen retki

Retkien tekemistä eivät aikuisten kiellot kuitenkaan koskeneet. Mitenkäs niitä poikia olisi voinut pitää pihassa liassa. Niinpä Kässä (Maurin partsanimi eli lempinimi partiokavereiden kesken) ja Kale (nuorukainen, jolla myöhemmin tuli olemaan suuri rooli lippukunnan historiassa) tekivät kevättalvella -62 ensimmäisen partioretken, jonka lähtötunnelmaa Kale muistelee: ”Se ei ollut partioretki kotoa lähtiessämme, mutta se muuttui partioretkeksi välittömästi, kun maantieojan yli hyppäsimme metsän puolelle.” Tuo iltapäivä oli Kalelle Kässän ohjauksessa kuin vartioikäisellä ensimmäinen partiovuosi: kolmannen luokan suoritukset, suunnistuksen opettelua, retkeilyä, nuotiotaitoja sekä partioaatteellista keskustelua. Lyhyessä hetkessä Kalen partiosiemen oli alkanut itää.

Seurakunnan korvaamaton taustatuki

Yläneen kirkkoherra Antti Haavio muutti paikkakunnalle. Hänen partiokokemuksensa ja aktiivisuutensa poistivat nopeasti partiota kohtaan vallinneen kielteisen ilmapiirin. 28.9.1962 järjestettiin seurakuntatalolla keskustelutilaisuus: ”Partiotoiminta alkaa Yläneen poikien ja tyttöjen keskuudessa. Vai alkaako?” Ja jo 3.-4. marraskuuta 1962 pojat saivat lukea uuden ilmoituksen: ”Partiopoikalippukunta Yläneen Korpijunkkarit järjestää yhdessä Varsinais-Suomen partiopoikapiirin kanssa vartionjohtajakurssin.” Kurssille osallistui 11 poikaa, Kässä ja Kale etunenässä. Vain muutamia päiviä myöhemmin tuli se historiallinen päivä 13.11.1962, jolloin Yläneen Korpijunkkarit virallisesti hyväksyttiin Suomalaisten partiopoikienliitto ry:n jäseneksi. Sanomalehdissä kirjoitettiin: ”Lippukunnanjoht. Haavion apuna kuuluu olevan vain hyviä miehiä, nimittäin partiojohtajat, konttorihoit. Olavi Pohjanpiiri ja kanttori Ilmari Tuomola. Lippukunnan sihteerinä on partiolainen Mauri Järvinen. Vanhempainneuvoston puheenjohtajana toimii reht. Eero Teerijoki. Muina jäseninä on mm. opettajia ja maanviljelijöitä ja taustayhteisönä seurakunta. Tuki ja olosuhteet vaikuttavat parhailta mahdollisilta.” Uusi Aura 13/11 1962.

Retkien ja kilpailujen lumoissa

14.11.1962 piti uunituore lippukunta (lpk) ensimmäisen johtajaneuvoston kokouksen, jossa perustettiin kolme vartiota: Hirvet, Ketut ja Oravat.

Jo heti 17.- 18.11 1962 Orava-vartio teki ensimmäisen yöretkensä. Asialla olivat jälleen Kässä ja Kale. Yhdessä uuden vartionsa kalustonhoitajan kanssa he yöpyivät tulilla havulaavussa Käpylammen rantamilla. Seuraavana päivänä sama joukko piti kololla seurakuntatalon sakstissa ensimmäisen vartioiltansa. Ja sitä seuraavana päivänä he kirjasivat päiväkirjaansa kaikkiaan yhdeksän Orava-vartiolaista.

Koko 60-luvun toimintavuodet olivat hyvin aktiivisia. Lippukunnan vahvuus oli suurimmillaan 70 partiolaista. Toimintaryhmiä oli useita: neljä vartiota Kirkonkylässä ja kaksi Uudessakartanossa, suuri kolkkaparvi (nykyinen sudenpentulauma eli alle 10 vuotiaiden ryhmä), vaeltajakimppa (nuorten aikuisten ryhmä) sekä johtajaneuvosto ja vanhempainneuvosto. Retket, vaellukset ja piirin kilpailut olivat hyvin suosittuja askareita poikien keskuudessa. Keväisin osallistuminen vihreän sarjan partiotaitokilpailuihin oli jokaisen vartion kunnia-asia. Voittoa ei kotiintuotavaksi saatu, mutta II ja III palkinnon kunniakirjoja päästiin kylläkin näkemään Yläneen Korpijunkkarien nimissä. Kärkipäässä oltiin myös kolmiotteluissa sekä erityisesti suunnistuskisoissa.

Samoihin aikoihin poikalippukunta Yläneen Korpijunkkarien kanssa aloitti tyttölippukunta Yläneen Korpikaiut toimintansa 25.4.1963 pidetyssä perustamiskokouksessa. Lippukunnanjohtajaksi valittiin Lea Antikainen, apulaislippukunnanjohtajaksi Irja Lehtonen, sihteeriksi Oili Aalto ja rahastonhoitajaksi Sirkka Haavio. Myös tyttöjen taustayhteisöksi tuli Yläneen seurakunta.

Hiljaiselon aika

Poikien toiminnan hiipuessa päiväkirjojen viimeisen merkinnän mukaan 10.3.1970, tyttöjen toiminta vielä jatkui aktiivisena parin vuoden ajan. 60-luvulla kasvanut partiosukupolvi lähti opiskelemaan, tai töihin pois Yläneeltä, osa perusti perhettä. Niinpä Yläneellä ei poikien eikä tyttöjen piirissä ollut enää nuoria aikuisia johtajia, joilla olisi ollut partiokokemusta ja energiaa toiminnan ylläpitämiseen.

Sekalippukunnan aika

Yhtenä syynä partiotoiminnan lamaantumiseen 1970-luvulla oli myös valtakunnallisen partiopiirin sisäinen kriisi yhdistettäessä partiotyttöjen ja -poikien toiminnot saman kattojärjestön alaisuuteen. Vuonna 1979 aloiteltiin uudelleen vartiotoimintaa ja partiopiirin järjestämän Tervetuloa partioon-kurssin kautta lähti toiminta jälleen virallisesti käyntiin.

Vuonna 1983 pidettiin sekalippukunta Yläneen Korpijunkkareiden ensimmäinen yhteinen kesäleiri. Tuon vuoden aikana toiminta jälleen vakinaistui Antsun eli meille tutun Kalen vahvoissa käsissä. Antti Mäkimattila eli ”Antsu” johti lippukuntaa viiden vuoden ajan. Tuona aikana jäsenmäärä oli vakaasti noin 100 partiolaista.

Lippukunnan oma lippu

Kunnallinen viikkolehti tiistaina huhtikuun 30.pnä 1985: ”-Partio on määritetty toiminnaksi, jonka tulee tarjota nuorille tilaisuus kasvaa tasapainoisiksi, terveiksi, vastuuntuntoisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi yhteiskunnan jäseniksi. – Tämä on ihanne, joka merkitsee jatkuvaa ihmisenä kasvamista, totesi kirkkoherra Yrjö Verkkoranta vihkiessään viime sunnuntaina partiolippukunta Yläneen Korpijunkkareiden uuden lipun. – Olemme koolla vihkimässä kristillisen partiolippukunnan, Korpijunkkareiden lippua. Lippu on edustamansa yheisön ihanteiden vertauskuva. Säilyköön kaikki se harrastus, työ ja toimi, jonka tunnuksena on tämä lippu, uskollisena kristilliselle ihmisenä kasvaminen ihanteelle. Olkoon tässä lipussa kuvattu suoraselkäinen ja terve suomalaisen korven ikipuusto oikean ihmisyyden ja kansalaiskunnon vertauskuvana yläneläiselle partionuorelle ja hänen johtajalleen.”

Ajatus oman lipun hankkimisesta Yläneen Korpijunkkareille syntyi vanheimpainneuvoston kokouksessa 25.11.1982. Lipun suunnittelu annettiin tehtäväksi Seija ja Tenho Saloselle. Tässä vaiheessa tieto asiasta kulki myös Yläneen Lions Ladyille, jotka lahjoittivat varoja hankkeen toteuttamiseksi. Kun malli oli hyväksytty omassa lippukunnassa, se lähetettiin Suomen Partiolaiset r.y:lle. Tunnusvahvistus sieltä saatiin 20.11.1983. Tämän jälkeen perustettiin lipputoimikunta, johon kuuluivat Antti Mäkimattila, Maija Peltonen sekä Seija Salonen. Maija Peltonen otti tehtäväkseen lipun ompelun. Toimikunta kokoontui asian merkeissä viimeisen kerran 18.4.1985 saattaen lipun naulauskuntoon. Myös lippukunnanperustaja, lääninrovasti Antti Haavio oli mukana lipun naulaustilaisuudessa 24.4.1985.

Heraldiikka: Lipun värit ovat valkoinen ja vihreä. Lipun kuviona on käytetty kuusikoroa. Kuusten määrä symbolisoi Yläneen kunnan vaakunassa olevia kolmea kuusta.

Tietolähteet:

Orava-vartion Kronikka eli vartio-päiväkirja 1962-1967

Partiolippukunta Yläneen Korpijunkkarien toimintapäiväkirja 1962-

Yläneen Seurakunnan julkaisu, Kirkkokuja: 1986, Elämän tähtihetkiä, Pertti Vesanto; 1988, Yläneen Korpijunkkarit 25-vuotis historiikki, Antti Mäkimattila

Lehtileikkeet Uusi Aura 1962 sekä Kunnallinen Viikkolehti 1985

Kirjoituksen kokoaja: Tapio ”Tatu #” Haavisto, muokkaaja Maria Sankari